Metsien kuningas on nallemainen jätti

Scorpionin oven saranaan löytyi järkevä ratkaisu viime hetkillä, kertoo Pentti Hukkanen. Kuva: Annamaija Herola, Iisalmen Sanomat

Scorpionin oven saranaan löytyi järkevä ratkaisu viime hetkillä, kertoo Pentti Hukkanen. Kuva: Annamaija Herola, Iisalmen Sanomat

Ponssen pääsuunnittelija Pentti Hukkaselta eivät ideat lopu.
– Nuorena poikana lähdin etsimään töitä ja Ponssella oli hitsarin paikka auki. Kävin kysymässä pariin muuhunkin, mutta Ponsselta luvattiin 50 penniä enemmän tunnilta. Pääsin tekemään koneen osia ja hitsaamaan. Varsinaista tehdasta ei vielä ollut, enemmänkin käsityöpaja. Kaikki työvaiheet tehtiin itse eikä porukkaakaan ollut paljon. Elettiin 1970-lukua. Köyhäähän se oli nykyiseen verrattuna, mutta varmaan ihmiset aika onnellisia.

Näin puhelee Ponssen leivistä itsensä jo 25 vuotta löytänyt ja sittemmin pääsuunnittelijaksi tituleerattu Pentti Hukkanen, Kiuruveden miehiä. Kiuruvedeltä on moni muukin ponsselainen. Suurin osa työntekijöistä tulee Iisalmesta, iso osa Kiuruvedeltä ja Vieremältä, jokunen käy Kuopiosta ja Kajaanista asti.

Hukkasen ura kehkeytyi pikkuhiljaa vuosien saatossa. Ensimmäisen työrupeaman jälkeen tie vei armeijan kautta joksikin aikaa muihin töihin.
– Ponssellehan minun piti takaisin tulla, mutta halusin sitten katsella muunkinlaisia hommia. Lopulta päädyin Kajaanin tekuun konepuolelle. Tekun jälkeen olin parissa eri työpaikassa ja oli tarkoitus opiskella vielä lisää, kun Ponssella suunnittelupäällikkönä ollut Jouko Kelppe alkoi soitella ja houkutella. Totesi vain, että ”kyllä sinä niitä opintoja ehdit, täällä olis näitä kiirehommia..” Siitä on nyt 26 vuotta eikä oo poiskaan päässyt, Hukkanen veistelee.

Loppusilauksessa pitää olla se tietty karamelliefekti

Suunnittelijan taipaleen ensimmäisiin vaativimpiin töihin kuului silloisten alumiinirunkoisten S15 ja HS15 -konetyyppien muuttaminen teräsrunkoisiksi.
– Pienemmän luokan koneita ei vielä Ponssella ollut ja vaivihkaa käynnistettiin projekti, jossa kehiteltiin myös pienemmät S10 ja HS10 -tyypit.
Vaatimuksena oli, että teräsrungot eivät saaneet painaa enempää kuin alumiinisetkaan. Eikä kestävyydestä saanut tinkiä.
– Meitä oli neljä suunnittelijaa, Kelppe päällikkönä, Jorma Hyvönen, Pasi Mikkonen, minä ja Kaarle Ruotanen dokumentoimassa. Aika pienellä porukalla homma vedettiin vielä.

Pitkä matka on tultu viimeisimpiin tähtituotteisiin, Scorpion ja Scorpionking -harvestereihin. Väliin mahtuu pitkä liuta uusia konemalleja, innovaatiota, suunnittelijan pitkiä päiviä ja välillä öitäkin. 1990-luvun puolessa välissä synnyteltiin yhden vuoden aikana Ergo, Cobra, Caribou ja Buffalo -koneet.
Pääsuunnittelijan vastuulle ovat vähitellen langenneet kustakin projektista isommat linjat ja vastuu kokonaisuudesta.
– Päämitat ja pääkomponenttien sijoittelu, karkealla kädellä muotoilukin, sen verran, että tiedetään minkä näköistä haetaan. Teollinen muotoilija antaa näkyvimmille pinnoille loppusilauksen.

Metsäkoneiden malleissa alkuaikojen kulmikkuus on vuosien saatossa pyöristynyt. Metsissä mönkivät nyt muhkeat, melkeinpä nallemaiset jätit.

Metsäkoneen desing on pyöristynyt kehityksen saatossa. Kuva: Annamaija Herola, Iisalmen Sanomat

Metsäkoneen desing on pyöristynyt kehityksen saatossa. Kuva: Annamaija Herola, Iisalmen Sanomat

– Kyllä ulkonäöllä on paljonkin merkitystä. Käyttäjäkunta on tietysti aina arvostanut ensisijaisesti sitä, että kone on luja ja tehokas. Mutta sukupolvet vaihtuvat ja yhä enemmän on merkitystä silläkin miltä vehje näyttää. Loppusilauksessa pitää olla se tietty karamelliefekti.
Uudenlaisen muotoilun ovat Hukkasen mukaan mahdollistaneet sarjatuotanto ja yhä kehittyneemmät valmistustekniikat, joita pystytään nyt hyödyntämään ihan toisella tavalla kuin takavuosina.

Metsäkoneen suunnittelu on pitkä prosessi, jossa seurataan kilpailijoita ja kuunnellaan asiakasta – edetään välillä isoin, välillä pienin askelin.
– Reunaehdot eivät vuosien saatossa ole miksikään muuttuneet – aina koneen pitää pystyä liikkumaan kaikenlaisissa maastoissa, mitä ikinä metsässä voi eteen tulla. Kuormakoneella ei saa paino nousta, jos nousee, se on kuorman kapasiteetista pois. Hakkuukoneella taas pitää saada työhön tehoja ja konsteja on monia, mutta jossain tulevat myös fysiikan lait vastaan. Niin kuin nosturin liikenopeuksissakin on rajansa, jonka jälkeen pitää etsiä muita keinoja. Aina ne eivät ole helposti ratkaistavissa, vaan vaativat monenlaista ponnistelua, myös kompromisseja.

Katso myös videot!

Pentti Hukkanen
Research Engineer, Ponsse Oyj.
Kotoisin Kiuruvedeltä.
Ensimmäinen pesti Ponssella 1970-luvulla.
Hitsaajana, asentajana, projektipäällikkönä, tutkijana, työnjohtajana ja tuotekehityksessä vuodesta 1989.
Päävastuualueena uudet konekonseptit.
Harrastukset: monipuolinen liikunta.

Yhteistyössä Iisalmen Sanomat
Teksti Tarja Tikkanen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*